Postimerkki on postilähetykseen kiinnitettävä todistus siitä,
että postimaksu on maksettu ennalta. Postimerkissä on yleensä jokin
koristeellinen kuva ja tieto postitusluokasta ja merkin arvosta.
Yleensä postimerkki on paperinen suorakulmio, mutta muitakin
materiaaleja ja muotoja on ollut aikojen kuluessa käytössä, kuten
kolmionmuotoiset ja pyöreät postimerkit. Postimerkkejä on myös
valmistettu metallifoliosta ja muovista.
Postimerkit valmistetaan isoissa arkeissa ja
niiden toisistaan irrottamisen helpottamiseksi niissä on tavallisesti perforoimalla tehty rei'itys, jota sanotaan hammastukseksi.
Kun postilähetys otetaan kuljetettavaksi, postimerkit mitätöidään – tavallisesti postileimalla.
Leimasta ilmenevät lähetysaika ja -paikka. Leiman avulla varmistetaan,
ettei postimerkkiä käytetä enää toistamiseen postipalvelun maksuksi.
Maailman ensimmäinen postimerkki julkaistiin Englannissa 1840.
Sitä nimitetään mustaksi pennyksi.
Postimerkin keksijänä pidetään Rowland Hilliä. Keksintö ei ollut vain
postimerkin näköinen liimoitettu (mutta ei vielä hammastettu)
paperilappu vaan siihen liittyi myös ennakkomaksun idea ja postimaksujen
yksinkertaistaminen. Siihen asti postimaksut olivat olleet hyvin
monimutkaisia ja vastaanottaja oli maksanut ne suoraan postinkantajalle.
Suomen
ensimmäiset postimerkit, niin sanonut soikiomerkit, julkaistiin vuonna 1856. Ne olivat maksuarvoltaan 5 ja 10 kopeekkaa.
Ominaisuuksia
Yleensä postimerkki on paperinen suorakulmio, mutta muitakin materiaaleja ja muotoja on ollut aikojen kuluessa käytössä, kuten kolmionmuotoiset ja pyöreät postimerkit. Postimerkkejä on myös valmistettu metallifoliosta ja muovista. Nykyään postimerkeissä voi tavata erikoisuuksia, esimerkiksi raaputettavia pintoja, hajuja, kivipölyä tai nukkapintoja. Postimerkit valmistetaan isoissa arkeissa ja niiden toisistaan irrottamisen helpottamiseksi niissä on tavallisesti perforoimalla tehty rei'itys, jota sanotaan hammastukseksi. Postimerkin kiinnittämiseksi niissä on yleensä valmiina liima, joka kiinnittyy postilähetykseen kostutettuna. Nykyään yhä tavallisempia ovat tarrataustaiset postimerkit, jotka eivät vaadi kostutusta. Aikoinaan oli myös liimattomia postimerkkejä, jotka käyttäjä joutui itse liimaamaan (esimerkiksi Kiinassa vielä 1960-luvulla).
Omakuvapostimerkki
Klaus Welpin suunnittelemassa omakuvapostimerkissä Mikael Granlund tekee maalin vuoden 2011 jääkiekon MM-kisoissa. (Alkuperäinen uutiskuva Miĉail Kamaryt, Lehtikuva.) Omakuvapostimerkki (ruots. personligt frimärke, engl. personalised stamp) on postiyrityksen julkaisema postimerkki, jonka kuva-aiheen tilaaja voi suunnitella itse.
Suomalaisen Postin omakuvapostimerkki ostetaan Postin verkkokaupasta. Omakuvapostimerkkiä ostava asiakas lataa Postin verkkokaupassa palveluun kuvan, joka painetaan tarrapohjaiseen ikipostimerkkiin asiakkaan palvelusta valitsemalle postimerkkipohjalle. Merkin tilaaja vastaa siitä, että hänellä on postimerkkiin haluamansa kuvan käyttöoikeus. Omakuvapostimerkkiin haluttujen kuvien tulee sopia suomalaisten postimerkkien kuvamaailmaan.
Tiesitkö? Tästä syystä postimerkki asetetaan aina kirjeen oikeaan
yläreunaan.
Merkin paikka on
peräisin jo 1800-luvulta.
Jokainen meistä
asettaa postimerkin automaattisesti kirjeen oikeaan yläkulmaan,
mutta tiedätkö, mistä tämä sääntö on oikein peräisin?
Posti kehottaa
asettamaan postimerkin kirjekuoren tai kortin oikeaan yläkulmaan, ja
suurin osa ihmisistä toimiikin automaattisesti tämän säännön
mukaan. Mutta mistä syystä merkki asetetaan juuri oikeaan
yläkulmaan, eikä vaikkapa alas tai vasemmalle?
Postimerkin ja
osoitteen sijoittaminen kirjeen tai kortin oikeaan reunaan on perua
vuodelta 1847, jolloin Maailman postiliitto perustettiin.
Ensimmäisten postimerkkien ilmestyminen aiheutti paljon hämmennystä
siitä, mihin nämä oudot laput kuuluisi sijoittaa.
Vielä tähän
aikaan merkin paikalla ei kuitenkaan ollut kovinkaan paljon
merkitystä, sillä kaikki postit leimattiin käsin
postityötekijöiden toimesta. Postimerkin paikka haluttiin kuitenkin
standardoida maailmanlaajuisesti samaan paikkaan lajittelun
helpottamiseksi.
Koneellistuminen
vakiinnutti paikan lopullisesti
Postimerkin paikka
vakiintui hyväksi havaittuun paikkaan lopullisesti vuodesta 1890
alkaen, jolloin ensimmäiset lajittelua helpottavat koneet otettiin
käyttöön. Kun postimerkki ja osoite on sijoitettu ohjeiden mukaan,
kone osaa lajitella postin automaattisesti. Muussa tapauksessa
työntekijät joutuvat lajittelemaan postin käsin.
Ei siis huolta,
kirjettäsi ei heitetä pois, vaikka merkki olisikin mennyt väärään
paikkaan.
Postimerkin
suunnalla ei myöskään ole merkitystä, vaan sen voi asettaa
halutessaan vaikkapa ylösalaisin. Kannattaa kuitenkin ottaa
huomioon, että merkin asento voi kertoa vastaanottajalle paljon.
1800-luvun Englannissa nuoret rakastavaiset nimittäin viestivät
toisilleen salaa postimerkkien avulla. Ylösalaisin asetettu merkki
merkitsi suurta rakkautta, kun taas sivuttain asetettu merkki
ystävyyttä.