Postimerkki

Postimerkki on postilähetykseen kiinnitettävä todistus siitä, että postimaksu on maksettu ennalta. Postimerkissä on yleensä jokin koristeellinen kuva ja tieto postitusluokasta ja merkin arvosta.  

  Postimerkkien keräilyä kutsutaan filateliaksi.

Yleensä postimerkki on paperinen suorakulmio, mutta muitakin materiaaleja ja muotoja on ollut aikojen kuluessa käytössä, kuten kolmionmuotoiset ja pyöreät postimerkit. Postimerkkejä on myös valmistettu metallifoliosta ja muovista.  

       Postimerkit valmistetaan isoissa arkeissa ja niiden toisistaan irrottamisen helpottamiseksi niissä on tavallisesti perforoimalla tehty rei'itys, jota sanotaan hammastukseksi. 

Kun postilähetys otetaan kuljetettavaksi, postimerkit mitätöidään – tavallisesti postileimalla. Leimasta ilmenevät lähetysaika ja -paikka. Leiman avulla varmistetaan, ettei postimerkkiä käytetä enää toistamiseen postipalvelun maksuksi.

Maailman ensimmäinen postimerkki julkaistiin Englannissa 1840. 

 

Sitä nimitetään mustaksi pennyksi. Postimerkin keksijänä pidetään Rowland Hilliä. Keksintö ei ollut vain postimerkin näköinen liimoitettu (mutta ei vielä hammastettu) paperilappu vaan siihen liittyi myös ennakkomaksun idea ja postimaksujen yksinkertaistaminen. Siihen asti postimaksut olivat olleet hyvin monimutkaisia ja vastaanottaja oli maksanut ne suoraan postinkantajalle.

Suomen ensimmäiset postimerkit, niin sanonut soikiomerkit, julkaistiin vuonna 1856. Ne olivat maksuarvoltaan 5 ja 10 kopeekkaa.

  

Ominaisuuksia

Yleensä postimerkki on paperinen suorakulmio, mutta muitakin materiaaleja ja muotoja on ollut aikojen kuluessa käytössä, kuten kolmionmuotoiset ja pyöreät postimerkit. Postimerkkejä on myös valmistettu metallifoliosta ja muovista. Nykyään postimerkeissä voi tavata erikoisuuksia, esimerkiksi raaputettavia pintoja, hajuja, kivipölyä tai nukkapintoja. Postimerkit valmistetaan isoissa arkeissa ja niiden toisistaan irrottamisen helpottamiseksi niissä on tavallisesti perforoimalla tehty rei'itys, jota sanotaan hammastukseksi. Postimerkin kiinnittämiseksi niissä on yleensä valmiina liima, joka kiinnittyy postilähetykseen kostutettuna. Nykyään yhä tavallisempia ovat tarrataustaiset postimerkit, jotka eivät vaadi kostutusta. Aikoinaan oli myös liimattomia postimerkkejä, jotka käyttäjä joutui itse liimaamaan (esimerkiksi Kiinassa vielä 1960-luvulla).

Omakuvapostimerkki

Klaus Welpin suunnittelemassa oma­kuva­posti­merkissä Mikael Granlund tekee maalin vuoden 2011 jääkiekon MM-kisoissa. (Alku­peräinen uutis­kuva Miĉail Kamaryt, Lehtikuva.)

Omakuvapostimerkki (ruots. personligt frimärke, engl. personalised stamp) on postiyrityksen julkaisema postimerkki, jonka kuva-aiheen tilaaja voi suunnitella itse.

Suomalaisen Postin omakuvapostimerkki ostetaan Postin verkkokaupasta. Omakuvapostimerkkiä ostava asiakas lataa Postin verkkokaupassa palveluun kuvan, joka painetaan tarrapohjaiseen ikipostimerkkiin asiakkaan palvelusta valitsemalle postimerkkipohjalle. Merkin tilaaja vastaa siitä, että hänellä on postimerkkiin haluamansa kuvan käyttöoikeus. Omakuvapostimerkkiin haluttujen kuvien tulee sopia suomalaisten postimerkkien kuvamaailmaan.

 Tiesitkö? Tästä syystä postimerkki asetetaan aina kirjeen oikeaan yläreunaan.

Merkin paikka on peräisin jo 1800-luvulta.

Jokainen meistä asettaa postimerkin automaattisesti kirjeen oikeaan yläkulmaan, mutta tiedätkö, mistä tämä sääntö on oikein peräisin?

Posti kehottaa asettamaan postimerkin kirjekuoren tai kortin oikeaan yläkulmaan, ja suurin osa ihmisistä toimiikin automaattisesti tämän säännön mukaan. Mutta mistä syystä merkki asetetaan juuri oikeaan yläkulmaan, eikä vaikkapa alas tai vasemmalle?

Postimerkin ja osoitteen sijoittaminen kirjeen tai kortin oikeaan reunaan on perua vuodelta 1847, jolloin Maailman postiliitto perustettiin. Ensimmäisten postimerkkien ilmestyminen aiheutti paljon hämmennystä siitä, mihin nämä oudot laput kuuluisi sijoittaa.

Vielä tähän aikaan merkin paikalla ei kuitenkaan ollut kovinkaan paljon merkitystä, sillä kaikki postit leimattiin käsin postityötekijöiden toimesta. Postimerkin paikka haluttiin kuitenkin standardoida maailmanlaajuisesti samaan paikkaan lajittelun helpottamiseksi.

Koneellistuminen vakiinnutti paikan lopullisesti

Postimerkin paikka vakiintui hyväksi havaittuun paikkaan lopullisesti vuodesta 1890 alkaen, jolloin ensimmäiset lajittelua helpottavat koneet otettiin käyttöön. Kun postimerkki ja osoite on sijoitettu ohjeiden mukaan, kone osaa lajitella postin automaattisesti. Muussa tapauksessa työntekijät joutuvat lajittelemaan postin käsin.

Ei siis huolta, kirjettäsi ei heitetä pois, vaikka merkki olisikin mennyt väärään paikkaan.

Postimerkin suunnalla ei myöskään ole merkitystä, vaan sen voi asettaa halutessaan vaikkapa ylösalaisin. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että merkin asento voi kertoa vastaanottajalle paljon. 1800-luvun Englannissa nuoret rakastavaiset nimittäin viestivät toisilleen salaa postimerkkien avulla. Ylösalaisin asetettu merkki merkitsi suurta rakkautta, kun taas sivuttain asetettu merkki ystävyyttä.