Vanha Uusi vuosi

Suomalaisessa lehdistössä kerrotaan vuosi toisensa jälkeen venäläisistä matkailijavirroista joulukuun lopussa. Venäläiset tulevat Suomeen nauttimaan paitsi hiljaisuudesta ja puhtaasta ilmasta, mutta erityisesti alennusmyynneistämme, jotka osuvat venäläiseen juhlakalenteriin oivalliseen aikaan.
Venäjällä ei nimittäin vietetä joulua samaan aikaan kuin meillä, vaan vasta uuden vuoden. Joulua tärkeämpi juhla on uusivuosi ja silloin on myös lahjojen aika.
 Lahjat Venäjällä jakaa Pakkasukko (Ded Moroz) apulaisensa Lumitytön (Snegurotska) kanssa.

 

 Pakkasukko pukeutuu yleisimmin siniseen Joulupukin nuttua muistuttavaan takkiin, joka on solmittu leveällä vyöllä kiinni. Lumitytöllä on puolestaan turkissomisteinen takki ja pitkät hiukset kauniisti letitettynä kiinni. Pakkasukko leikittää ja laulattaa niin aikuisia kuin lapsiakin ennen lahjojen jakoa.

 Uutta vuotta juhlitaankin sitten kolme päivää, joista 1.-2.1. ovat virallisia vapaapäiviä. Moskovalaiset matkaavat Punaiselle torille kuuntelemaan Kremlin kellojen lyöntejä 

ja kansalaiset kaikkialla voivat katsoa presidentin televisioitua puhetta aattoiltana (vrt. Suomen presidentin puhe vuoden ensimmäisenä päivänä). Oman lisänsä Venäjällä vietettävään uuteen vuoteen antaa maassa käytettävät yhdeksän aikavyöhykettä). 

 Joulua vietetään Venäjällä vasta tammikuussa, 6.1. mutta kaikenlainen juhliminen keskittyy kyllä uuteen vuoteen, joita onkin kaksi. Toinen uusi vuosi on ns.vanha uusi vuosi 13.-14.tammikuuta. Venäjän ortodoksinen kirkko noudattaa juliaanista kalenteria, joka on 1900- ja 2000-luvulla 13 vuorokautta jäljessä gregoriaanista. Vanhaa uutta vuotta ei juhlita niin näyttävästi kuin vuoden vaihtumista 31.12. , mutta silläkin on kannattajansa ja esimerkiksi ortodoksisen kirkon piirissä päivä huomioidaan.

 Juliaaninen kalenteri on nimetty Julius Caesarin mukaan. Caesar määräsi sen otettavaksi käyttöön Rooman tasavallan ajan ajanlaskukaaoksen vuoksi. Kalenterin kehitti aleksandrialainen tähtitieteilijä Sosigenes vuoden 46 eaa. aikoihin, ja se muistuttaa erästä Egyptissä käytettyä kalenteria. Juliaanisessa kalenterissa vuodessa on 365 päivää, ja joka neljäs vuosi on karkausvuosi, johon lisätään karkauspäivä. Kalenterista tuli täysin riippumaton kuunkierrosta. Kuukausien nimet ja pituudet ovat juliaanisessa kalenterissa samat kuin gregoriaanisessakin, mutta siinä kukin kuukausi alkaa nykyisin 13 päivää myöhemmin kuin gregoriaanisen kalenterin mukaan.

Juliaaninen kalenteri perustui laskelmaan, jonka mukaan trooppisessa vuodessa on 365,25 vuorokautta. Koska todellisuudessa trooppinen vuosi on noin yksitoista minuuttia lyhyempi, juliaanisessa kalenterissa karttuu yksi vuorokausi liikaa 128 vuodessa. Keskiajalla huomattiin, että juliaaninen kalenteri jäi jälkeen luonnollisista vuodenajoista. 
Tämän virheen korjaamiseksi katolisissa maissa siirryttiin jo vuonna 1582 gregoriaaniseen kalenteriin. Siinä kuukausien nimet ja pituudet ovat samat kuin juliaanisessakin, mutta ne alkoivat tuolloin 10, nykyisin 13 päivää aikaisemmin. Tuolloin siis hypättiin ajanlaskussa 10 päivän yli, lokakuun 4. päivästä suoraan 15. päivään. Ero on tähän mennessä kasvanut 13 päivään.